Naispomon kynsissä

 

Tämä tapahtui ollessani ensimmäisessä todellisessa työpaikassa eräässä toimistotukku-alan yrityksessä. Firma oli vanha perheyritys ja olin päätynyt sinne osin vahingossa koulun työharjoittelun kautta. Elettiin aikaa, jolloin tilaukset tehtiin faksilla ja myyjät liikkuivat farmari-mersuilla pitkin maakuntia ja tekivät tilaukset meiltä konttorilta lankapuhelimella. Nykyiseen työhön verrattuna kiirettä ei ollut, mutta maailma liikkui muutenkin niin paljon hitaammin.

Olin aloittanut pari viikkoa aikaisemmin, käytännössä heti valmistuttuani kauppakorkeakoulusta. Vastuulleni oli heti kättelyssä lyöty koko lähettämön toiminta ja vastasin käytännössä siitä, että paperikollit ja kopiokoneen musteet sekä mustekynät lähtivät varastolta ajoissa ja oikeaan suuntaan. Koska oli kesä, työntekijöitä oli paikalla vähemmän ja tilauksiakin tippui meille harvakseltaan. Aika usein istuin iltapäivisin pahvimukillinen kahvia kourassa lastauslaiturilla varaston poikien kanssa jauhamassa joutavuuksia.

Firman toimitusjohtajana oli Erika, vanhan pomon kolmekymppinen tytär, joka oli ansainnut kannuksiaan firmassa nuoresta likasta saakka. Vanha Erik, joka siis omisti yrityksen, oli enää hallituksen puheenjohtajana ja häntä näkyi toimistolla enää harvemmin. Erika sen sijaan pyyhälsi isolla Audillaan toimiston pihaan ensimmäisenä ja lähti usein myös viimeisenä. Hän edusti vanhan ajan sitoutumista yritykseen.

En ollut nähnyt Erikaa kuin vilaukselta työsopimusta allekirjoitettaessa, mutta hän oli todella jättänyt vaikutuksen. Viimeisen päälle sliipattuun jakkupukuun sonnustautunut uraohjus, jonka verenpunaiset kynnet naputtivat tammipöydän pintaa kiivaasti ja sinisten silmien katse porautui tällaisesta nuoresta klopista suoraan läpi. Erikan puhutteluun ei tehnyt mieli joutua mistään syystä. Varaston pojat nimittivät Erikaa nimellä jääkuningatar juuri sinisten silmien ja jäätävien käytöstapojen takia.

Varaston katossa olevista keskusradion kaiuttimista kuului kilahdus ja pomon sihteerin ääni kutsui minut yläkertaan. Tumppasin tupakan ja katsoin ringin muita poikia. Kaikki kohtauttivat olkapäitään, koska eivät tienneet minua paremmin, mistä oli kyse. En tietääkseni ollut tehnyt mitään erityistä, joten kutsu tuli todella odottamatta ja yllättäen kuin entisen pääministerin faksi.

Firman yläkertaan johtivat leveät kiviportaat ja niitä kiivetessä mietin kiivaasti, miksi ihmeessä minut oli kutsuttu ison pomon pakeille. Tietojeni mukaan sinne ei päätynyt kuin ylennyksen tai haukkujen takia. Viikot lähettämössä olivat sujuneet leppoisasti, enkä tietääkseni ollut pahemmin ehtinyt edes mokailla. Varaston poikien mielestä olin oiva pomo, jolla oli aikaa jopa jutella työntekijöidensä kanssa.

Pääsin yläkertaan saakka ja yläaulassa istui johtajan sihteeri Helena. Hän naputti kiivaasti kirjoituskoneellaan jotain muistiota puhtaaksi, eikä huomannut tuloani. Seurasin Helenan sormien rytmikästä naputusta kirjoituskoneen näppäimillä ja hänen keskittynyttä katsettaan. Otsa somasti rypyssä hän katsoi vierellään olevaa paperia ja jäljensi sillä olevaa tekstiä virallisemmaksi. Helena ei pitkään aikaan noteerannut läsnäoloani ja ehdin katsella sihteeriä tarkemmin. Helena oli neljän- ja viidenkympin välissä oleva erittäin näyttävä nainen. Tukka oli laitettu kurvikkaille kiharoille, jotka oli nostettu päälaelle pehkoksi. Silmillään Helenalla olivat ajalle tyypilliset tv:n kokoiset silmälasit, joiden läpi hänen harmaat silmänsä tiirailivat kokousmuistiota.

Kirjoittamiseen tuli pieni tauko ja ehdin rykäistä ilmaistakseni läsnäoloni. Helena nosti katseensa ja hymyili minulle sievästi.

- Kas Tero, hän odottaakin jo sinua, Helena sanoi ja viittasi minua astumaan suoraan pomon huoneeseen.

En tiedä, näinkö harhoja, mutta minusta Helenan suu virnisti jotenkin erityisen tietävästi kuin hän olisi tiennyt, mihin olen menossa – tai luultavasti hän tiesikin. Hellu oli ollut jo vanhan Erikin sihteeri vuosia ja tiesi luultavasti talon asioista enemmän kuin kukaan meistä muista.

Avasin paksun tammioven ja astuin peremmälle. Johtajan huoneen ovi oli paksu ja huoneeseen päästyäni huomasin sen eristävän kaiken metelin ulkopuolelta pois. Edes Helenan kirjoituskoneen tiukkatahtinen naputus ei yltänyt oven sisäpuolelle. Johtaja ilmeisesti arvosti omaa rauhaa....

Erika seisoi toimistonsa suuren ikkunan edessä selin minuun. Päällään hänellä oli tuttu jakkupuku, joka nuoli Erikan vartalon jokaista kaarta. Asu imarteli naisen vartaloa. Erika oli näyttävä nainen, jota katseli edempää mielellään. En ollut varma, oliko hän huomannut minun astuneen sisään, joten jäin odottelemaan ovelle kutsua peremmälle.

- Hei Tero, astu peremmälle, kuulin Erikan sanovan.

Otin pari askelmaa sisäänpäin katsellen sopivaa istumapaikkaa, kun Erika jatkoi

- Älä suotta istuudu, tässä ei välttämättä mene kauaa.

- Selvä, ihmettelinkin, miksi kutsuitte minut tänne

- Mennään suoraan asiaan. Muistatko sen Asikaisen toimiston tilauksen, joka tuli viime viikolla. Se oli aika suuri, joten uutena kaverinakin ehkä tiedät, mistä puhun?

- Joo-o, venyttelin. En ollut satavarma, mistä hän puhui, mutta katsoin paremmaksi näyttellä tietäväistä.

- Siinä oli siis kolme kollia kopiopaperia sekä yksi isompi lava sekalaista toimistotavaraa. Asikainen on meidän suurimpia asiakkaita ja he tilaavat meiltä säännöllisesti tavaraa.

- Ahaa, nyt muistan. Mieleeni tuli varastomiesten naureskelu tilauksille, joita sateli meille toistuvasti, mutta pienissä erissä. Varaston poikien mukaan Asikainen maksoi rahteina luultavasti enemmän kuin sai meiltä paljousalennuksia tavaroistaan.

- Se erä oli pakattu päin persettä ja siitä puuttui lähes kolmannes tilatuista tavaroista. Asikainen soitti minulle tänä aamuna ja oli erittäin tuohtunut. Tarkistitko itse, että rahtiin lähtee oikea määrä tavaraa?

- Eeen kyllä tarkistanut. Luotin siihen, että pojat hoitaa sen kunnolla.

- Kuules nyt kloppi – sinä olet se, joka vastaa lähettämöstä. Pojat nostavat palkkaa ja tekevät tasan sen, mitä sinä sanot. Meillä täällä vastuu on jakamaton.

Tajusin samalla olevani kusessa. Jääkuningatar oli saanut minut kunnolla palleistani kiinni, eikä luultavasti antaisi periksi ihan helpolla. Tästä pojat olivat minua varoittaneet. Pikkupomojen ei kannattanut luistaa mistään asiasta, koska täällä kaikesta jäi kiinni – jopa siitä mitä et tehnyt.

- O-olen todella pahoillani johtaja.

- Te nulikat ette ymmärrä, että meillä täällä ei luistella. Hommat joko tehdään tai sitten siirrytään muualle – välimuotoja ei ole.

- Tätä ei tietenkään tapahdu jatkossa..... Voinko jotenkin hyvittää tuon virheeni?

- Hyvä, että älysit edes kysyä – voit. Ryömi tänne luokseni, Erika sanoi käskevämpään sävyyn.

Otin muutaman askeleen johtajaa kohti, kun hän pysäytti minut kuin piiskansivalluksella.

- Sanoin, ryömi, en kävele.

Olin hieman epävarma, kuulinko oikein, mutta kävin lattialle kontalleni ja otin muutaman konttausaskeleen lähemmäs Erikaa.

- Hyvä poika, nyt ryömit tänne kenkieni juureen ja suutelet kenkiäni

En uskaltanut olla tekemättä niin kuin johtaja sanoo. Konttasin Erikan jalkojen juureen ja kumarruin suutelemaan hänen erittäin korkeilla koroilla varustettuja kenkiään. Kengät olivat kiiltävän punaiset ja niissä oli piikinohuet korot, joilla oli mittaa vähintään kymmenen senttiä. Suutelin varovasti kenkien kiiltävää, nahkaista pintaa.

Erika seisoi yläpuolellani ja katsoi minua käskevästi alaspäin. Hänen silmissään oli jäätävä katse, joka sai minut kutistumaan entisestään. Erika tarttui hiuksistani kiinni ja otti tiukan otteen niskasta.

- Nyt Orjani, nuolet ne kengät puhtaaksi ja kun olet tehnyt tehtäväsi, sanot minulle ”valmista, kuningatar”

Tein työtä käskettyä. Suutelin ja nuolin kenkien pintaa. Katsoin, että koko kärki tuli puhtaaksi ja lopulta voihkaisin

- Valmista....kuningatar, sanoin hieman epävarmana

- Hyvä poika. Sitten suutelet sääriäni, Erika sanoi levittäen jalkojaan.

Hänellä oli jalassaan kuioidut sukat, jotka näkyivät jatkuvan tiukan hameen alle. En nähnyt, miten ylös sukat jatkuivat, mutta suutelin niiden liukasta pintaa. Tunsin nenässäni naisen tuoksun samalla, kun nuolin tieni ylöspäin. Nainen tuoksui hyvälle, ehkä jotain kukkaista ja mystisen mausteista hajuvettä. Tuoksu kutsui tutustumaan naiseen lähemmin kuin taikajuoma. Kieleni kiemurteli sukkien kuvioita myöten ja suutelin antaumuksella koettaen samalla maistella naisen makua ohuen kankaan läpi.

Erikan otti jälleen kiinni hiuksistani ja painoi päätäni tiukemmin sääriään vasten. Hänen äänessään kuulin käskyjen lisäksi jotain muuta. Ehkä hän kiihottui saadessaan nöyryyttää minua. Käskyissä oli sisällä pieniä, lähes huomaamattomia, voihkaisuja, jotka paljastivat pomoni sadistisen nautiskelijan luonteen.

Hämmästyksekseni huomasin itsekin nauttivani leikistä. Olin itseäni lähes kymmenen vuotta vanhemman pomon orja ja tein kaikki kuningattareni käskyt valittamatta ja nöyrästi. Kaluni nyki housujen sisällä samalla, kun odotin käskyjen jatkuvan. Pääsin kielelläni säärien yläosaan, kun Erikan käsi pysäytti minut.

- Mitäs sanotaan, Orja? Erika kysyi

- Valmista, kuningatar, huokaisin suustani.

- Hyvä poika, pidän asenteestasi. Tulet pääsemään tätä vauhtia vielä kuningattaresi suosioon. Nyt suutelet reisiäni. Ja varokin puremasta minua pahainen orjani

Jatkoin suudellen tietäni ylöspäin. Erika nosti tiukan hameensa helmaa ylöspäin ja näin, että sukat olivat puoleen reiteen ulottuvat stay up -sukat. Sukkien yläreunassa oli paksu pitsinen reunus ja siitä pitsi jatkui vielä sukkanauhoina aina lanteille saakka. Erika jätti yläosan vielä paljastamatta, joten sain nähdä ainoastaan paljaiden reisin vaaleaa ihoa.

Suutelin itseäni ylöspäin ja tunsin, kuinka Erikan kynnet pureutuivat niskani ohueen ihoon. Suloinen kipu lävisti pääni, kun punaiset ja terävät kynnet ottivat otteen lihastani. Erika painoi juuri oikealla tavalla niin, että tunsin terävyyden, mutta tiesin, että kynnet eivät menneet läpi ihosta. Hän piti kynsiään tiukasti ihollani ja painoi taas pääni vasten ihoaan. Päätin testata kuningattaren valtaa ja näykkäisin reisien sisäpintaa hampaillani. Erikan suusta pääsi tahaton huokaus ja tunsin hänen värähtävän kosketuksestani.

- Orja! Enkö kieltänyt sinua puremasta minua, Erika sanoi ja sain häneltä avokämmenellä kevyen lyönnin poskelleni. Ihoa kuumotti lyönnin kohdalta, mutta tiesin, että kyseessä oli enemmän leikkiä kuin totista totta.

Olin itsekin leikissä täysillä mukana. Nautin dominoivasta johtajasta ja kaikesta, mitä hän pakotti minut tekemään. Olin kiihottunut ja himoissani ja janosin saada lisää.

Erika nosti hamettaan ja sen alta paljastuivat läpinäkyvästä kankaasta tehdyt stringit.

- Suutele niitä, Erika käski.

Nousin ylöspäin ja varovasti suutelin hänen jalkoväliään keskeltä. Nuuhkin innokkaasti naisen tuoksua ja koetin kielelläni pikkuhousujen pintaa. Aistin hänen puhtaan tuoksunsa ja näin kankaan läpi, että hän oli ajellut itsensä täysin paljaaksi. Kosteudesta kiiltävä huulet olivat suloisesti törröllään kankaan alla. Suutelin huulia hieman kovempaa ja tunsin, kuinka Erikan kynsien ote päälaellani koveni. Ihana tuska lävisti vartaloni ja kuulin, kuinka Erika parahti mielihyvästä.

- Riisu ne ja anna minulle

Pujotin alushousut pois jalasta ja ojensin ne Erikalle. Hänen jalkovälinsä oli paljaana edessäni, enkä malttanut olla suutelematta sitä. Kieleni oli sentin päässä paljaista huulista, kun tunsin avokämmenen läimäyksen taas poskellani. Tuttu kuumotus ja ylhäältä kuului Erikan käskevä ääni

- Annoinko luvan suudella sitä?

- Et, kuningatar, vastasin nöyränä.

Erika heitti pikkuhousut nurkkaan, ne leijailivat lattialle ja jäivät matolle.

- Nouda ne, Erika käski.

Tein työtä käskettyä ja konttasin hakemaan pikkuhousut. Poimin ne hampaisiini ja konttasin takaisin Erikan luo.

- Hyvä poika, olet hyvä orja. Nyt saat suudella minua....

Erika nojasi pöytäänsä ja levitti jalkansa rivosti levälleen. Näin hänen häpynsä edessäni kiiltävänä ja valmiina. Suutelin varovasti huulia ja sitten kieleni lipaisi vakoa ylhäältä alas. Suutelin ja imin hänen jalkoväliään innokkaana ja kuulin, kuinka Erika nautti tekemisestäni. Hän huohotti ja voihki edessäni. Tunsin, kuinka kiihotus levisi naisen päästä jalkoihin. Hän tärähteli ja vavahteli kieleni vallassa. Pyörittelin kieltäni klitoriksella, joka oli pompannut huppunsa suojasta esiin ja odottei, että annoin sille helliä suudelmia ja kosketuksia kielelläni. Jokainen kosketukseni sai Erikan voihkimaan kovempaa. Tunsin reisien tärisevän kosketuksestani ja kuulin huohotusten muuttuvan raskaammiksi. Erika tarttui taas päähäni ja kynnet pureutuivat niskaani. Koetin saada tehtäväni loppuun ja antaa kuningattarelleni ihanan orgasmin.

Juuri ennen korkeinta huippua Erika tukisti minua ja irrotti pääni pois jalkojen välistä. Koetin vielä nuolaista kerran suloista makua, mutta tiukka ote piti minut erossa märistä huulista.

- Ei makeaa mahan täydeltä orja, Erika huohotti yläpuolellani. Hänen hengityksensä kulki kiivaana ja nainen suorastaan puuskutti orgasmin rajalla.

Erika puki housut takaisin jalkaansa ja suoristi hameen edessäni. Kaihoisasti katselin, kuinka valtiattaresta tuli taas jäänkova pomo, jonka kiihkeä ulkokuori oli verhottuna jakkupukuiseen haarniskaan.

- Nyt voit mennä. Älä anna minulle syytä käskeä sinua tänne takaisin, Erika sanoi viileästi ja lähetti minut pois.

Kun kävelin pois toimistosta, pyyhin huomaamatta suupieliäni. Maistuin edelleen Erikalle ja olin niin kiihottunut, että erektioni näkyi varmaan kilometrin päähän housujen sisältä. Suljin johtajan huoneen oven takanani ja näin Helenan istuvan edessäni. Hän oli riisunut silmälasit ja imeskeli mietteliään näköisenä toista sankaa katsoen minua tutkivasti. En ole varma, näinkö oikein, mutta ihan kuin Helena olisi avannut paidastaan yhden napin sillä välin, kun olin johtajan käsiteltävänä.

- No, saitteko asiat sovittua?

- Eiköhän, mutisin samalla, kun kävelin portaita alaspäin. Helenan katse poltti edelleen selässäni ja mietin, oliko minua nöyryytetty vai kiusattu vain kiihkoon.