Illallinen kolmistaan
Kiristän kravatin ja katon itseäni peilistä. Tummanharmaa puku istuu päälleni lähes täydellisesti ja puvun kanssa valittu violetti paita sekä hillitysti kuvioitu silkkikravatti sointuvat yhteen. Kokonaisuuden täydentävät hopeiset kalvosinnapit, jotka työntyvät ulos takin hihojen alta juuri oikean verran. Pidän hopeasta, sillä se sopii paremmin jo harmaantuviin ohimoihini. Etiketin vastaisesti puen jalkaani tummanruskeat nahkakengät. Musta ei sovi minulle ja minulle mustista nahkakengistä tulee aina mieleen joko Fred Astaire tai häät. Kumpikaan ei ole minun juttuni. Sitä paitsi ruskea on yhtä tyylikäs kuin mikä tahansa mustakin kenkä. Painan oven lukkoon ja astun ovella odottavaan taksiin. Taksi ajaa hiljaa kaupungin läpi. On pimeä syksy ja kadut ovat melkein tyhjiä ulkoilijoista. Keltaiset ja punaiset lehdet lentävät tuulessa tanssien kuin juhlistaen loppuvaa valon aikaa. Radiosta soi hiljainen jazz. Emme keskustele kuljettajan kanssa, vaan kuin yhteisestä sopimuksesta annamme